Mun Mamma sanoo, että mulla on identiteettikriisi. Se väittää niin siksi, että mä tykkään erityisesti aamuisin ja yleensä lenkille lähtöä tehdessä jutella sille. Ylipäänsä aina kun mä innostun jostain. Mut Mamma on sitä mieltä, et se mun juttelu on ihan samanlaista kun kissan naukuminen. Ei se musta ole yhtään samanlaista. Ja minkä mä teen sille, että mulla ei ole samanlaisia äänenmuodostuselimiä kun Mammalla ja noilla ihmisillä yleensä. Mä kuitenkin yritän puhua ja se on mun mielestä pääasia. En voi ainakaan sanoa, että pidän jotain mykkäkoulua. Mä en oo mikään katti silti.